-


Tänään on satanut. Sadepäivinä on etsittävä tekemistä kotoa. Olen kutonut sukkaa, järjestellyt paikkoja, kuunnellut remontintekoa kylppäristä ja haaveillut siitä hetkestä, kun remontti on valmis ja jonain pimeänä iltana saa mennä saunan tuoksuviin löylyihin ja nauttia uusista pinnoista kylpyhuoneessa. Siihen on vielä aikaa. 

Syksyn kaunein aika alkaa olla ohi. Samoin se huolettomuus, joka epävarman kevään jälkeen kesän ajaksi sai hieman hengähtämään. Harrastuksetkin alkoivat. Kunnes taas tuli elämän epävarmuus eteen. Maskit päällä käydään nyt varovasti kaupassa, ei matkustella, pysytään kotona jos ei ole ihan pakko mennä mihinkään.



Valo on juuri nyt jossain kädenulottumattomissa. Mielessä pyörii ajatus siitä, kuinka minä tämän syksyn jaksan? Mistä saan voimat? Kirjoitanko taas voimalauseita faceen, kuten tein keväällä piristääkseni itseäni ja muita? Vai onko kääriydyttävä muistoihin. Ruokittava näivettyvää mieltään muistikuvilla kesästä, lapsenlapsista, ajeluista punaisella Buick Wildcatilla, 60- luvun lavatansseista, syntymäpäiväjuhlista,  täytinhän pyöreät 50 vuotta ja onneksi kesällä saimme pikku joukolla kokoontua. 




Elämä on loppujen lopuksi niin rikasta ja jokaiseen päivään mahtuu ilon ja onnen hippusia, ne pitää vain löytää. Tänään löydän sen tästä uudesta blogistani. Itselleni tätä kirjoitan, mutta olen kovin iloinen, jos tämän joku muukin lukee, jakaa jonkin ajatuksen kanssani ja siten kulkee rinnallani pienen matkan. 




Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

”Leuhkapelti”

-
Kuva
 Heräsin tänään varttia vaille kuusi. Isäntä oli jo hereillä ja minäkin olin ihmeen pirteä. Keitin puuron ja varmistelin, että isännällä oli kaikki valmiina ja mukana. Hän oli nimittäin lähdössä kauas pohjoisen suuntaan ihan vain katsomaan vanhaa autoa, jotta kannattaisiko se ostaa omaan pihaan. Minä itse asiassa vähän yllytin, kun tiedän isännän viehtymyksen noihin vanhoihin amerikanrautoihin.  En minä vielä kymmenen vuotta sitten olisi yllyttänyt. Niihin aikoihin, kun rakkaan puolisoni tapasin, vajaa kymmenen vuotta sitten, suhtauduin jenkkiautoharrastajiin hyvin nihkeästi. Minulla oli se mielikuva, että he ovat ylpeitä paskiaisia, jotka leveilevät isoilla peltihirviöillään. Inhosin erityisesti sellaisia erityisen kookkaita autoa, jossa oli takana ”siivet”. Minua melkein kuvotti ajatus istua sellaisen auton kyydissä. Kuinka ollakaan, mies, jonka tapasin silloin vajaa kymmenen vuotta sitten, oli jenkkiautoharrastaja. Koska hän vaikutti muuten niin mukiinmenevältä, annoin hänelle mahdo
Lue lisää

Ison akvaarion elämää

-
Kuva
Tämä 450- litrainen akvaario on nyt ollut tasan kolme kuukautta olohuoneessamme telkkarin paikalla. Siellä asustaa kuusi selkäuimarimonnia, 12 kirsikkatetraa, 27 kardinaalitetraa, kolme juovanuolimonnia sekä pieni helmirihmakalahaaremi ja hunajarihmakalapariskunta.  Nyt vesi on jo kirkas, akvaario näyttää hyvältä, kun muistaa välillä putsata levät etulasilta. Ei tämmöinen mitään tolkutonta vaivaa ja aikaa vaadi. Osittainen vedenvaihto parin viikon välein riittää, kun kalastoa on aika vähän. Sekin käy helposti pitkän letkun avulla ja kun meillä on täällä ihan tosi puhdas, käsittelemätön, kloorivapaa vesi, niin ei tarvitse edes vedenparannusainetta laittaa siihen vaihdettuun veteen.  Parin kuukauden välein sitten ulkosuodattimen putsaus. Ja tietysti kalojen ruokinta pari kertaa päivässä. Hyvin ovat kalat voineet.  Ja niitä on kiva katsella. Nyt muutamassa kuukaudessa niihin on jo ennättänyt tutustua ja tietää vähän niiden tavoista ja persoonista. En tiedä, mutta siltikin, vaikka nuo kala
Lue lisää

Vaunu ihanainen talviunille

-
Kuva
 Tämä sininen munavaunu on jo nyt niin rakas, vaikka se ei ole ollut meillä vielä viikkoakaan. Tänään mieheni pesi vaunun ulkoa ja minä siivosin sisältä, vaikka se oli kyllä jo valmiiksikin siisti.  Pikkuinen sammakkoprinssi löytyi hyllyn päältä ja saa olla vaunumaskottina. Kun siivosin vaunua, se alkoi jo tuntumaan himpun verran omalta. En tiedä mikä siinä on, mutta minua viehättää aina kaikki käytetty, vanha, semmoinen jolla on jo ollut elämää. Sillä on ikään kuin tarina kerrottavana.  Voi toivottavasti tämä vaunu saa nyt meidän omistuksessamme hyvän elämän. Ja monta kivaa reissua.  Odotan niin kovasti ensi kesää, mutta nyt on vain pakko hyvästellä hetkeksi ja saatella vaunu puhtaana talviunille.   
Lue lisää