Näitä päiviä...

 Löhöän terassin sohvalla musiikkia kuunnellen. Voi miten nautin tästä terassista ja puutarhasta uudessa kodissamme. Kun muutimme tänne helmikuussa, kaikki oli lumen peitossa ja saatoimme vain arvailla, mitä täällä kasvaa. Nyt ihania yllätyksiä tulee jatkuvasti. Olen tunnistanut eri sovelluksilla puutarhan kasveja ja onhan täällä melkoinen runsaus niin köynnöstäviä villiviinejä, kärhöjä kuin perennapenkistä nousevia lajeja ja koristepensaita sekä hyötykasveja. Nyt jo voi nauttia raparperisadosta. Minttua kasvaa takapihalla puoli villinä. "Maailma on kaunis ja hyvä elää sille, jolla on aikaa ja tilaa unelmille - ja mielen vapaus", lauletaan juuri Spotifyn minulle arpomassa listassa.  Kuinka tämä laulu kuvaakaan olotilaani juuri nyt. Mikä parasta, kesä on vasta alkamassa. Mitä kaikkea onkaan lupa haaveilla ja odottaa tältä kesältä!  Oli aika, jolloin en jaksanut haaveilla mistään. Näin kaukaa katsottuna se taisi olla jokseenkin elämätöntä elämää. Vuosia olen onnekseni jo sa...

  Aika karkaa usein käsistä. Omaa aikaa omien unelmiensa toteuttamiselle ei ole, kun täytyy koko ajan juosta tukka putkella muiden edestä. Tai sitten, kun olisi aikaa, se menee puhelinta selatessa ja äkkiä huomaat, että et ole taaskaan elänyt hetkessä, nauttinut omasta ajasta sillä tavoin, kuin olit ajatellut. Joskus aikaa taas voi olla liikaa. Kun ei ole työelämässä, päivät seuraavat toisiaan joskus tappavan tylsinä. Ei osaa edes tarttua mihinkään tekemiseen, kun ei ole kiirettä ”moottorina”. Toimeton päivä voi väsyttää jopa enemmän kuin kiireinen työ.  Elämä on rajattu aikaan. Meillä on täällä määräaika, vaikka joskus sitä unohtaa, että emme ole täällä ikuisesti. Oikeastaan ihan oikea tapa elää voisi olla se, että jotenkin joka hetki tiedostaisimme, että meillä ei ole ikuisesti aikaa. Kuka tietää, miten paljon sitä on? Ja jokainen hetki on siinä mielessä äärettömän arvokas, että se ei koskaan tule enää takaisin. Jos tämä ajatus ohjaisi valintojamme ja keskittymistämme jokais...

 Olen villasukkaihminen. Jos ei ole hellejakso, käytän villasukkia kesälläkin. Ja minulla on aina villasukantekele sukkapuikoilla. Tänään sain valmiiksi beigenväriset sukat, joissa on oransseja sydänkuvioita. Aloitin uudet farkunsinisestä langasta. Minulla on villasukkia takkahuoneen lattialla korissa, vaatekaapissa, niitä on jopa käsityömyymälässä myynnissä... Neulominen, tai kutominen, miten nyt haluaakin sanoa, on parhainta terapiaa. Se on sitä yhtä paljon kuin syksyisessä auringonpaisteessa käveleminen ja mietiskeleminen. Lukeminenkin voisi olla. Luen tosi vähän, koska minun on vaikeaa ottaa aikaa ja keskittyä kirjan pariin. Lehtiä on helpompi selailla.  Tänään minulle soitti lehtikauppias. Olin helppo saalis, sillä olin juuri perunut Kotilieden, jonka viimeinen numero tuli minulle tänään postissa. Peruin sen, koska tarjousjakso oli loppunut, enkä malttanut maksaa siitä normaalia hintaa. Itse asiassa siis odotin vain, että joku tarjoaisi huippuedullisesti minulle naistenle...