Näitä päiviä...

 Tuuli tuivertaa ulkona. Minä mietin elämää ja tätä kummallista aikaa, jonka keskellä  elämme.  Epävarma on oikea sana kuvaamaan mielentilaani tällä hetkellä. Epävarmaa on oikeastaan kaikki täällä maan päällä, kun oikein ajattelee. Paitsi se on varmaa, että kukaan meistä ei ole täällä ikuisesti. Siksi olisikin hyvä elää niin hyvin kuin mahdollista juuri tätä päivää ja nähdä siinä hyvät puolet, koska se on kyllä myöskin varmaa, että tämä päivä, tämä hetki, ei koskaan tule takaisin. Sen aika on vain nyt.  Toivo ikuisesta elämästä antaa perspektiiviä myös tämän hetken elämiseen. Jospa kaikki ei kuitenkaan ole tässä minkä me aisteillamme koemme ja järjellämme ymmärrämme! Eikö silloin voisi toisaalta vapautua ajattelemasta, että nyt pitää epätoivoisesti elää kuin viimeistä päivää?    Mutta taas yksi varma asia: Omin ansioin tai oman hyvän elämäni tähden en tuota ikuista elämää kyllä  ikinä tule saavuttamaan.  Oliko se apostoli Paavali,  joka maini...

  Aika karkaa usein käsistä. Omaa aikaa omien unelmiensa toteuttamiselle ei ole, kun täytyy koko ajan juosta tukka putkella muiden edestä. Tai sitten, kun olisi aikaa, se menee puhelinta selatessa ja äkkiä huomaat, että et ole taaskaan elänyt hetkessä, nauttinut omasta ajasta sillä tavoin, kuin olit ajatellut. Joskus aikaa taas voi olla liikaa. Kun ei ole työelämässä, päivät seuraavat toisiaan joskus tappavan tylsinä. Ei osaa edes tarttua mihinkään tekemiseen, kun ei ole kiirettä ”moottorina”. Toimeton päivä voi väsyttää jopa enemmän kuin kiireinen työ.  Elämä on rajattu aikaan. Meillä on täällä määräaika, vaikka joskus sitä unohtaa, että emme ole täällä ikuisesti. Oikeastaan ihan oikea tapa elää voisi olla se, että jotenkin joka hetki tiedostaisimme, että meillä ei ole ikuisesti aikaa. Kuka tietää, miten paljon sitä on? Ja jokainen hetki on siinä mielessä äärettömän arvokas, että se ei koskaan tule enää takaisin. Jos tämä ajatus ohjaisi valintojamme ja keskittymistämme jokais...