Epävarman edessä


 Tuuli tuivertaa ulkona. Minä mietin elämää ja tätä kummallista aikaa, jonka keskellä  elämme. 


Epävarma on oikea sana kuvaamaan mielentilaani tällä hetkellä. Epävarmaa on oikeastaan kaikki täällä maan päällä, kun oikein ajattelee. Paitsi se on varmaa, että kukaan meistä ei ole täällä ikuisesti. Siksi olisikin hyvä elää niin hyvin kuin mahdollista juuri tätä päivää ja nähdä siinä hyvät puolet, koska se on kyllä myöskin varmaa, että tämä päivä, tämä hetki, ei koskaan tule takaisin. Sen aika on vain nyt. 


Toivo ikuisesta elämästä antaa perspektiiviä myös tämän hetken elämiseen. Jospa kaikki ei kuitenkaan ole tässä minkä me aisteillamme koemme ja järjellämme ymmärrämme! Eikö silloin voisi toisaalta vapautua ajattelemasta, että nyt pitää epätoivoisesti elää kuin viimeistä päivää? 

 

Mutta taas yksi varma asia: Omin ansioin tai oman hyvän elämäni tähden en tuota ikuista elämää kyllä  ikinä tule saavuttamaan. 


Oliko se apostoli Paavali,  joka mainitsi myös yhden varman asian....vastaanottamisen arvoisen..."Että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä Olen suurin..."


Siinä se toivo epävarman edessä. Siinä se askel. Sitä ei tarvitse edes itse ottaa. Se on lahja, minun puolestani, sinun puolestasi. Melkein liian yksinkertainen meille, jotka olemme tottuneet taistelemaan asioiden edestä. 


Ottaa vain vastaan.

 

Ja kiittää. 💕🙏

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

”Leuhkapelti”

Ison akvaarion elämää

Vaunu ihanainen talviunille