Näitä päiviä...

 Tästä joulusta tulee erilainen. Pakko myöntää, että on hiukan surullinen olo, eikä vain omasta puolestani, vaan kaikkien heidän puolestaan, jotka joutuvat viettämään tavallista yksinäisemmän joulun. Joulun ilman joulukirkkoa, ystävien ja sukulaisten tapaamista... Joulu, jolloin eletään puolittain pelossa ja ainakin epävarmuuden keskellä.  Mutta jouluja on ollut erilaisia. Joku on voinut sairastua juuri jouluna, joku on menettänyt juuri läheisensä, puolisonsa, työpaikkansa.  Onneksi joulun perimmäinen sanoma tavoittaa ihmisen juuri siinä kohtaa, missä hän elämässään on. Epävarmuudenkin keskeltä. Hän, joka syntyi seimeen epävarmoihin ja köyhiin puitteisiin, joka eli elämänsä nöyrästi muita palvellen ja henkensä antaen, on valmis tulemaan aivan varmasti tähänkin jouluun. Kuka tietää, vaikka entistä vahvemmalla tavalla.  Joulun lapsi voi tuoda nytkin sydämeemme aidon ilon ja syvän rauhan, joka hälventää kaikki pelot.  Sellaista joulua ja joulun odotusta toivoisin meille kaikille. Olkoon s

 On ihan pakko itseään piristääkseen jo laittaa joulua ympärilleen. Tontut ja valot ovat vain lisääntyneet. Kylpyhuoneremontti on vienyt isännän ajan niin tarkkaan, että ulos ei olla vieläkään saatu jouluvaloja, mutta eivätköhän nekin sinne tule ennen sunnuntaita.  Meidän paras joululahja tulee olemaan nyt loppusilausta vailla oleva kylpyhuone ja sauna, josta laitan kuvat vasta ihan valmiina.  Tänään tein ystävälle hedelmäkakun. Mieheni lapset tulevat meille viikonloppuna, jolloin on tarkoitus leipoa ainakin pipareita. Itse tehdystä taikinasta.  Ainut, mihin en ole vielä sortunut, on joululaulujen kuuntelu. No...olen kyllä itse fiilistellyt pianon ääressä ja soittanut mm. Paimenen yösoitto- nimistä ihanaa joululaulua.   Toinenkin asia on, mihin en ole sortunut vielä: konvehtien syöminen. Ostin fazerin suklaajoulukalenterin ja yksi konvehti joka toinen päivä saa riittää. No, ainakin vielä olen sitä mieltä... Oikein hyvää joulun odotusta sinulle, joka satut blogiani juuri nyt lukemaan.

 Marraskuu on edennyt nopeasti ja joulumieli on varmaankin yksi syy siihen, toinen on pian valmistuva kylpyhuoneremontti. Itse asiassa kävimme jo perjantaina ensimmäisen kerran uudessa saunassa, vaikka kaikki on vielä vähän puolivalmista.  Olen tehnyt pirkävartisia villasukkia, piparipannunalusia ja joulukortteja käsityömyymälään ja tuo myymälä onkin ollut yksi syy siihen, että en ole potenut kaamosmasennusta lainkaan. Tosin myymälästä tarttuu sitten aina jotakin ihanaa mukaan, mihin katoaakin se myyntivoitto, mutta väliäkö sillä.  Olen laittanut jo ihan vähän joulua kotiini. Ehkäpä illalla laitamme uloskin jo jouluvaloja.  Onneksi näin keskellä pimeintä pimeyttä tulee tuo ihana juhla ja minä myönnän olevani kyllä jouluihminen. Ja joulu pitää aloittaa jo vähän ennen adventinaikaa, koska sitten ennen uutta vuotta se alkaa joka tapauksessa kyllästyttää. Nyt tästä nauttii. 

 Sarjastamme "Kuinka hulluja pidetään jännityksessä" Osa II: Putkimiehen odottelua: Aamulla aikaisin kello herättämään ja unenpöpperöisenä aamupalalle. Tiskikonettahan ei voi nyt laittaa päälle, jos se putkimies tulee. Kuuluu auton pörinää....olisiko se putkimies?  No ei se ainakaan näkynyt aloittavan päiväänsä meillä, mutta ei voi lähteä mihinkään, kun pitää päivystää putkimiestä. Jos se kuitenkin päättäisi päättää päivänsä meillä.  Putkimiehet ovat semmoisia, että ne sanovat tulevansa, mutteivät lupaa varmasti , eivätkä sitten tule ja sitten ne voivat tulla ihan yhtäkkiä odottamatta aamukahdeksalta. Siksi on noustava aikaisin.  Putkimiestä pitää hartaasti päivystää ihan samoin kuin sitä, joka loppukesästä toi meille mustikkasangon ("Kuinka hulluja pidetään jännityksessä"  Osa I). Kuten silloinkin, odotus varmaan nytkin palkitaan sitten vihdoin. Siksi pitää jaksaa uskoa. Mutta  on tämä kuulkaa jännää....

Minulla on oikeasti kaksi hyvää ja rakasta isää, olen siis hyvin onnekas ihminen.💕 Edesmenneistä isoisistäni olen myös hyvin kiitollinen. Sitä viisautta, jonka olen näiden isien ja paappojen kautta saanut osakseni, ei voi millään mitalla mitata.  "Isät ovat tukipilareita, tiennäyttäjiä, avaimen haltijoita, varma tuki,  altis apu suurimmassakin hädässä.  Isät näyttävät reittiä,  neuvovat suunnan. Isissä on viisaus, näkemys, vahvuus.   He korjaavat  rikki menneen, etsivät ratkaisun Kun se on sinulta hukassa. Isät ovat aina puolellasi!" E-M. M.

Vaikka koronavirus jyllää maailmalla, vaikka Trump ja Biden taistelevat vaalivoitosta niin että puoli maailmaa sydän syrjällään, minä vain kuuntelen musiikkia ja kudon villasukkaa... Ei maailma murehtimalla parane  mutta villasukkaa kutomalla se paranee aina! Kudinten heiluttaminen on terapeuttista ja itse asiassa kaikki hidas tekeminen on sitä. Nyt syntyy ihan oman mallin luomus. Toki virikkeitä saa aina jostakin, mitä näkee muiden tehneen.  Villasukista parhaat ovat minusta pitkävartiset. Tykkään kotona käyttää tunikoita tai mekkoja ja niiden kanssa minulla on aina villasukat jalassa. Olen päässyt jokseenkin hitaaseen elämänrytmiin,  eikä se juuri nyt haittaa ollenkaan. Hyvä, kun ei ole kiire minnekään.    Mutta kieltämättä ihan pikkuisen jännittää, että kumpi voittaa, Trump, vai Biden....

 Tuuli tuivertaa ulkona. Minä mietin elämää ja tätä kummallista aikaa, jonka keskellä  elämme.  Epävarma on oikea sana kuvaamaan mielentilaani tällä hetkellä. Epävarmaa on oikeastaan kaikki täällä maan päällä, kun oikein ajattelee. Paitsi se on varmaa, että kukaan meistä ei ole täällä ikuisesti. Siksi olisikin hyvä elää niin hyvin kuin mahdollista juuri tätä päivää ja nähdä siinä hyvät puolet, koska se on kyllä myöskin varmaa, että tämä päivä, tämä hetki, ei koskaan tule takaisin. Sen aika on vain nyt.  Toivo ikuisesta elämästä antaa perspektiiviä myös tämän hetken elämiseen. Jospa kaikki ei kuitenkaan ole tässä minkä me aisteillamme koemme ja järjellämme ymmärrämme! Eikö silloin voisi toisaalta vapautua ajattelemasta, että nyt pitää epätoivoisesti elää kuin viimeistä päivää?    Mutta taas yksi varma asia: Omin ansioin tai oman hyvän elämäni tähden en tuota ikuista elämää kyllä  ikinä tule saavuttamaan.  Oliko se apostoli Paavali,  joka mainitsi myös yhden varman asian....vastaanottami

 Tulit taas, marraskuu. Veit puista lehdet, ulkoa auringonvalon. Veit pois myös luonnon vehreän kauneuden, lämpimät kesäpäivät ja kuulaankauniin syksyn ruskan. Toit tullessasi sateen,  viileän tuulen ja niin pimeät illat.  En tiedä, pidänkö sinusta, marraskuu, voinko kutsua  ystäväkseni, koska veit pois niin paljon kaunista. Mutta sitä valoa, joka avaa sielun silmät Ihmeitä näkemään arjen tuoksinassa, pimeän partaallakin, sitä sinä et voi viedä. Ehkä me tarvitsemme sinutkin, marraskuu, tähän kesän ja talven  rajamaille  muistuttamaan siitä, että elämässä on luovuttava jostakin, jotta olisi tilaa  uuden tulla. Ja että emme pitäisi sitä pimeän jälkeen koittavaa, pimeän voittavaa valoa, lämpöä, uuden alkua ja kasvun aikaa itsestäänselvyytenä.  - emmekä ihmeitä.