Retriitti
Sain viime lauantaina osallistua päivän mittaiseen retriittin. Mietin, olisiko kiusallista ja vaikeaa olla seitsemän muun osallistujan kanssa hiljaa, juttelematta kokonainen päivä. Ja toinen asia, joka mietitytti, oli se, jaksanko olla kirkossa koko päivän ja vieläpä hiljaa. Päivä alkoi yhteisellä kynttiläaamiaisella, josta siirryimme kirkkoon. Aluksi teimme pari yhteistä harjoitetta ja saimme virikkeitä siihen, miten voisimme päivämme käyttää. Puolen päivän jälkeen alkoi koko iltapäivän mittainen jakso, jolloin saimme liikkua vapaasti kirkossa, kirjoittaa, lukea, mietiskellä, ulkoilla, käydä nauttimassa kahvia ja välipalaa, saimmepa ottaa päikkäritkin levittäen oman jumppapatjamme, tyynymme ja peittomme alttarille, tai muuhun sopivaan kohtaan, missä oli tilaa. Ainut, mitä emme saaneet tehdä, oli jutteleminen. Huomasin, että aluksi oli vaikeaa tyhjentää mielensä ajatusten sekamelskasta. Siihen auttoi kyllä tosi paljon kirjoittaminen. Kirjoitin ajatuksiani vihkoon, kirjoitinpa muu