Näitä päiviä...

 Heräsin tänään varttia vaille kuusi. Isäntä oli jo hereillä ja minäkin olin ihmeen pirteä. Keitin puuron ja varmistelin, että isännällä oli kaikki valmiina ja mukana. Hän oli nimittäin lähdössä kauas pohjoisen suuntaan ihan vain katsomaan vanhaa autoa, jotta kannattaisiko se ostaa omaan pihaan. Minä itse asiassa vähän yllytin, kun tiedän isännän viehtymyksen noihin vanhoihin amerikanrautoihin.  En minä vielä kymmenen vuotta sitten olisi yllyttänyt. Niihin aikoihin, kun rakkaan puolisoni tapasin, vajaa kymmenen vuotta sitten, suhtauduin jenkkiautoharrastajiin hyvin nihkeästi. Minulla oli se mielikuva, että he ovat ylpeitä paskiaisia, jotka leveilevät isoilla peltihirviöillään. Inhosin erityisesti sellaisia erityisen kookkaita autoa, jossa oli takana ”siivet”. Minua melkein kuvotti ajatus istua sellaisen auton kyydissä. Kuinka ollakaan, mies, jonka tapasin silloin vajaa kymmenen vuotta sitten, oli jenkkiautoharrastaja. Koska hän vaikutti muuten niin mukiinmenevältä, annoin hänelle mahdo

Tämä 450- litrainen akvaario on nyt ollut tasan kolme kuukautta olohuoneessamme telkkarin paikalla. Siellä asustaa kuusi selkäuimarimonnia, 12 kirsikkatetraa, 27 kardinaalitetraa, kolme juovanuolimonnia sekä pieni helmirihmakalahaaremi ja hunajarihmakalapariskunta.  Nyt vesi on jo kirkas, akvaario näyttää hyvältä, kun muistaa välillä putsata levät etulasilta. Ei tämmöinen mitään tolkutonta vaivaa ja aikaa vaadi. Osittainen vedenvaihto parin viikon välein riittää, kun kalastoa on aika vähän. Sekin käy helposti pitkän letkun avulla ja kun meillä on täällä ihan tosi puhdas, käsittelemätön, kloorivapaa vesi, niin ei tarvitse edes vedenparannusainetta laittaa siihen vaihdettuun veteen.  Parin kuukauden välein sitten ulkosuodattimen putsaus. Ja tietysti kalojen ruokinta pari kertaa päivässä. Hyvin ovat kalat voineet.  Ja niitä on kiva katsella. Nyt muutamassa kuukaudessa niihin on jo ennättänyt tutustua ja tietää vähän niiden tavoista ja persoonista. En tiedä, mutta siltikin, vaikka nuo kala

  En tiedä, oliko hiljainen viikko kovinkaan hiljainen. Se meni itse asiassa säätäessä akvaarioiden kanssa. Siitä enemmän enkäpä seuraavassa postauksessa, joka toivottavasti tulee pian. Löysin nimittäin taas tämän blogini ja totesin, että aikaa on vierähtänyt edellisestä postauksesta luvattoman paljon. Mutta nyt siis eletään vielä pääsiäisen aikaa. Toinen pääsiäispäivä. Aurinko paistaa keväisesti, lumet sulavat kohisten, kevät on jo täällä.  Eilen sain säestää kirkossa kirkkokuoroa. Voi mikä riemu oli laulun nimi ja oli siinä riemu mukana! Lopetin toistaiseksi kirkkokuoron joulun jälkeen, koska kulutin joulun alla kaikki voimani ollessani liian monessa mukana, nyt oli kuitenkin todella ihanaa säestää tuttua kuoroa pianolla.  Kiirastorstaina olin niinikään kirkossa, mutta eri kuoron kanssa. Säestin osaa kappaleista, osassa lauloin mukana. Musiikki on niin tärkeä osa elämääni, mutta siinäkin on varottava, ettei sido itseään liian moniin juttuihin, ettei käy hassusti ja voimat lopu kesken