Näitä päiviä...

 Joulun rauha alkaa pikku hiljaa hiipiä kiireiden keskeltä ne vaientaen. Koti on puhdas, joulukuusi koristeltu ja perunalaatikko otettu juuri uunista. Pimeimpään aikaan vuodesta joulu tuo valon, ilon ja inspiraation ja mikä onkaan ihanampaa kuin kokoontua jouluaterialle ja nauttia yhdessäolosta. Tänä vuonna tosin ihan miniporukalla. Tänä vuonna kaikki muukin menee vähän eri kaavalla kuin yleensä. Joulupuuro syötiin jo eilen, joulusaunassa aiomme käydä jo huomenaamuna ja kinkun paistamme tänään. Joulupukkiakaan ei tänä vuonna tule, kun ei ole pieniä lapsia joulunvietossa.  Mutta toivottavasti joulumieltä on silti ja joulun sanoma saisi tavoittaa tänäkin vuonna. 

Kuuntelen norjalaista Sissel- nimistä laulajaa, joka laulaa juuri Ave Mariaa. Ulkona alkaa juuri pimeys voittaa valon. Ennätin tehdä pienen lenkin päivänvalolla. Muuten päiväni on mennyt kaappeja siivotessa ja ruokaa laittaessa.  Laitoin vanhan seimiasetelman kirjahyllyyn. Meillähän on tonttuja ja enkeleitä sopusoinnussa rinnakkain, kuten varmaan monessa kodissa.  Tein viikonloppuna kentuckylainen kakun ja oli kyllä niin hyvää! Puolikas säästyi pakastimeen jouluksi. Leivoin myös joulupullia,  joista osa meni lahjaksi vanhemmalle pariskunnalle. Olivat tyytyväisiä, kun saivat ison pussillisen vielä ihan lämpimiä joulupullia ja minulle tuli hyvä mieli, kun sain ilahduttaa.   Meidän paras joululahja, kylppäri on nyt valmis. Kauan remontti kestikin, mutta lopputulos ilahduttaa.  Viihdyn kotona nykyään niin hyvin, että tulee mieleen, osaanko sitten enää mihinkään rynnätäkään, kun korona on ohi, vai tuleeko minusta ihan kotikissa.  Mutta oma koti on ihan paras paikka ja jouluna siellä on erit