Tekstit

”Leuhkapelti”

Kuva
 Heräsin tänään varttia vaille kuusi. Isäntä oli jo hereillä ja minäkin olin ihmeen pirteä. Keitin puuron ja varmistelin, että isännällä oli kaikki valmiina ja mukana. Hän oli nimittäin lähdössä kauas pohjoisen suuntaan ihan vain katsomaan vanhaa autoa, jotta kannattaisiko se ostaa omaan pihaan. Minä itse asiassa vähän yllytin, kun tiedän isännän viehtymyksen noihin vanhoihin amerikanrautoihin.  En minä vielä kymmenen vuotta sitten olisi yllyttänyt. Niihin aikoihin, kun rakkaan puolisoni tapasin, vajaa kymmenen vuotta sitten, suhtauduin jenkkiautoharrastajiin hyvin nihkeästi. Minulla oli se mielikuva, että he ovat ylpeitä paskiaisia, jotka leveilevät isoilla peltihirviöillään. Inhosin erityisesti sellaisia erityisen kookkaita autoa, jossa oli takana ”siivet”. Minua melkein kuvotti ajatus istua sellaisen auton kyydissä. Kuinka ollakaan, mies, jonka tapasin silloin vajaa kymmenen vuotta sitten, oli jenkkiautoharrastaja. Koska hän vaikutti muuten niin mukiinmenevältä, annoin hänelle mahdo

Ison akvaarion elämää

Kuva
Tämä 450- litrainen akvaario on nyt ollut tasan kolme kuukautta olohuoneessamme telkkarin paikalla. Siellä asustaa kuusi selkäuimarimonnia, 12 kirsikkatetraa, 27 kardinaalitetraa, kolme juovanuolimonnia sekä pieni helmirihmakalahaaremi ja hunajarihmakalapariskunta.  Nyt vesi on jo kirkas, akvaario näyttää hyvältä, kun muistaa välillä putsata levät etulasilta. Ei tämmöinen mitään tolkutonta vaivaa ja aikaa vaadi. Osittainen vedenvaihto parin viikon välein riittää, kun kalastoa on aika vähän. Sekin käy helposti pitkän letkun avulla ja kun meillä on täällä ihan tosi puhdas, käsittelemätön, kloorivapaa vesi, niin ei tarvitse edes vedenparannusainetta laittaa siihen vaihdettuun veteen.  Parin kuukauden välein sitten ulkosuodattimen putsaus. Ja tietysti kalojen ruokinta pari kertaa päivässä. Hyvin ovat kalat voineet.  Ja niitä on kiva katsella. Nyt muutamassa kuukaudessa niihin on jo ennättänyt tutustua ja tietää vähän niiden tavoista ja persoonista. En tiedä, mutta siltikin, vaikka nuo kala

Pääsiäinen 2023

Kuva
  En tiedä, oliko hiljainen viikko kovinkaan hiljainen. Se meni itse asiassa säätäessä akvaarioiden kanssa. Siitä enemmän enkäpä seuraavassa postauksessa, joka toivottavasti tulee pian. Löysin nimittäin taas tämän blogini ja totesin, että aikaa on vierähtänyt edellisestä postauksesta luvattoman paljon. Mutta nyt siis eletään vielä pääsiäisen aikaa. Toinen pääsiäispäivä. Aurinko paistaa keväisesti, lumet sulavat kohisten, kevät on jo täällä.  Eilen sain säestää kirkossa kirkkokuoroa. Voi mikä riemu oli laulun nimi ja oli siinä riemu mukana! Lopetin toistaiseksi kirkkokuoron joulun jälkeen, koska kulutin joulun alla kaikki voimani ollessani liian monessa mukana, nyt oli kuitenkin todella ihanaa säestää tuttua kuoroa pianolla.  Kiirastorstaina olin niinikään kirkossa, mutta eri kuoron kanssa. Säestin osaa kappaleista, osassa lauloin mukana. Musiikki on niin tärkeä osa elämääni, mutta siinäkin on varottava, ettei sido itseään liian moniin juttuihin, ettei käy hassusti ja voimat lopu kesken

Retriitti

Kuva
Sain viime lauantaina osallistua päivän mittaiseen retriittin. Mietin, olisiko kiusallista ja vaikeaa olla seitsemän muun osallistujan kanssa hiljaa, juttelematta kokonainen päivä. Ja toinen asia, joka mietitytti, oli se, jaksanko olla kirkossa koko päivän ja vieläpä hiljaa.  Päivä alkoi yhteisellä kynttiläaamiaisella, josta siirryimme kirkkoon. Aluksi teimme pari yhteistä harjoitetta ja saimme virikkeitä siihen, miten voisimme päivämme käyttää.  Puolen päivän jälkeen alkoi koko iltapäivän mittainen jakso, jolloin saimme liikkua vapaasti kirkossa, kirjoittaa, lukea, mietiskellä, ulkoilla, käydä nauttimassa kahvia ja välipalaa, saimmepa ottaa päikkäritkin levittäen oman jumppapatjamme, tyynymme ja peittomme alttarille, tai muuhun sopivaan kohtaan, missä oli tilaa. Ainut, mitä emme saaneet tehdä, oli jutteleminen.    Huomasin, että aluksi oli vaikeaa tyhjentää mielensä ajatusten sekamelskasta.  Siihen auttoi kyllä tosi paljon kirjoittaminen. Kirjoitin ajatuksiani vihkoon, kirjoitinpa muu

Ihmisyys

Kuva
 Aina eivät omat voimat riitä eivätkä ne ole edes tarkoitettu riittämään. Sillä emme me täällä yksin vaella, vaan rinnakkain. Yhtenä päivänä toista tukien, toisena päivänä itse olkapäätä tarviten.  Sitä on ihmisyys. E-M.M

Osaanko vielä unelmoida?

Kuva
Uutta vuotta piirretään eteeni ja en osaa vielä yhtään kuvitella, miltä se näyttää. Enkö osaa enää unelmoida? Olenko muuttumassa realistiksi? Totuushan on, varsin ikävä totuus, että mennyt vuosi on opettanut sen, että ei kannata suunnitella mitään, kun se ei kuitenkaan toteudu.  En minä ulkomaanmatkoista ainakaan enää haaveile. En lähitulevaisuudessa. Mutta unelmia on oltava, että jaksaa. Onko nyt alettava unelmoida niistä asioista, jotka ennen olivat itsestäänselvyyksiä? Ehkä minä sittenkin osaan vielä haaveilla. Sillä sieluni silmin näen itseni ihmisjoukossa, musiikin ja iloisen ilmapiirin ympäröimänä. Olenkohan mielikuvissani Kaustisen kansanmusiikkifestareilla? Toinen mielikuva on se, että kotimme on täynnä ihmisiä. Istumme vieri vieressä olohuoneessa ja laulamme. Olisiko meillä ne kotiseurat, joista olen kauan haaveillut.  Ja vaikka hiljaisuutta ja hiljaiseloa riittää, haaveilen yhä matkustavani johonkin ihanaan paikkaan, jossa saisin viettää hyvän ystävän seurassa jonkinlaista hi

Aatonaatto

Kuva
 Joulun rauha alkaa pikku hiljaa hiipiä kiireiden keskeltä ne vaientaen. Koti on puhdas, joulukuusi koristeltu ja perunalaatikko otettu juuri uunista. Pimeimpään aikaan vuodesta joulu tuo valon, ilon ja inspiraation ja mikä onkaan ihanampaa kuin kokoontua jouluaterialle ja nauttia yhdessäolosta. Tänä vuonna tosin ihan miniporukalla. Tänä vuonna kaikki muukin menee vähän eri kaavalla kuin yleensä. Joulupuuro syötiin jo eilen, joulusaunassa aiomme käydä jo huomenaamuna ja kinkun paistamme tänään. Joulupukkiakaan ei tänä vuonna tule, kun ei ole pieniä lapsia joulunvietossa.  Mutta toivottavasti joulumieltä on silti ja joulun sanoma saisi tavoittaa tänäkin vuonna.