Eräs kaunis kesäpäivä

Tänään retkeilimme mummolalomalaisten kanssa Oravapolulla. Oli sopiva sää pieneen, siis aivan pieneen patikkaretkeen. 

Polun varrella oli tehtäviä. Muun muassa paljasjalkakävelyä ja puun hyvinpitelyä. Museossa oli ihania, vanhoja esineitä.

Juri nyt tyttöset viettävät leppoisaa iltaa puutarhan majassa, jonka mieheni kyhäsi heille materiaalista, jonka aiomme kärrätä katopaikalle. Kyseessä on tiipiin muotoinen pieni maja, jonka seinät ovat vihreää suojapeitettä ja oviaukossa käyttämätön riippumatto. 😁

Siellä luetaan pikkusiskolle kirjaa. Tuuli puhaltaa, ilma on silti sopivan lämmin ja vihdoin saa nauttia kesäisestä säästä vesisateiden ja viileiden päivien jälkeen. 

Virkkaan ruskeasta langasta puuvillaista tiskiliinaa istuen puutarhatuolissa lähellä tiipiitä. Mieli ja keho rauhoittuu tähän hetkeen. Ympäriltä kuuluu linnunlaulu ja isosiskon rauhallinen ääni kun hän jaksaa lukea Harry Potteria siskolleen. 

Niin sopuisat sisarukset. Rakkaat. 

Puutarhassa kukkii nyt huikean kauniin, keltaisen pionin lisäksi palavarakkaus ja kärhöt. Särkynytsydän niinikään kukkii pallohortensian alla hiukan varjoisassa paikassa.

Syötäviä kasveja ovat lähinnä minttu ja metsämansikka, joita mummolalomalaiset poimivat sitä mukaa kun ne kypsyvät.

Onpa ihana tarjota näille lapsille jotakin samaa kuin omat mummolalomani maaseudulla mummoni kukkaisparatiisin keskellä.

Ja samalla nautin itsekin. Ehkäpä kesä alkaa nyt vasta näyttää parhaat puolensa...