Näitä päiviä...

  En tiedä, oliko hiljainen viikko kovinkaan hiljainen. Se meni itse asiassa säätäessä akvaarioiden kanssa. Siitä enemmän enkäpä seuraavassa postauksessa, joka toivottavasti tulee pian. Löysin nimittäin taas tämän blogini ja totesin, että aikaa on vierähtänyt edellisestä postauksesta luvattoman paljon. Mutta nyt siis eletään vielä pääsiäisen aikaa. Toinen pääsiäispäivä. Aurinko paistaa keväisesti, lumet sulavat kohisten, kevät on jo täällä.  Eilen sain säestää kirkossa kirkkokuoroa. Voi mikä riemu oli laulun nimi ja oli siinä riemu mukana! Lopetin toistaiseksi kirkkokuoron joulun jälkeen, koska kulutin joulun alla kaikki voimani ollessani liian monessa mukana, nyt oli kuitenkin todella ihanaa säestää tuttua kuoroa pianolla.  Kiirastorstaina olin niinikään kirkossa, mutta eri kuoron kanssa. Säestin osaa kappaleista, osassa lauloin mukana. Musiikki on niin tärkeä osa elämääni, mutta siinäkin on varottava, ettei sido itseään liian moniin juttuihin, ettei käy hassusti ja voim...

 Tästä joulusta tulee erilainen. Pakko myöntää, että on hiukan surullinen olo, eikä vain omasta puolestani, vaan kaikkien heidän puolestaan, jotka joutuvat viettämään tavallista yksinäisemmän joulun. Joulun ilman joulukirkkoa, ystävien ja sukulaisten tapaamista... Joulu, jolloin eletään puolittain pelossa ja ainakin epävarmuuden keskellä.  Mutta jouluja on ollut erilaisia. Joku on voinut sairastua juuri jouluna, joku on menettänyt juuri läheisensä, puolisonsa, työpaikkansa.  Onneksi joulun perimmäinen sanoma tavoittaa ihmisen juuri siinä kohtaa, missä hän elämässään on. Epävarmuudenkin keskeltä. Hän, joka syntyi seimeen epävarmoihin ja köyhiin puitteisiin, joka eli elämänsä nöyrästi muita palvellen ja henkensä antaen, on valmis tulemaan aivan varmasti tähänkin jouluun. Kuka tietää, vaikka entistä vahvemmalla tavalla.  Joulun lapsi voi tuoda nytkin sydämeemme aidon ilon ja syvän rauhan, joka hälventää kaikki pelot.  Sellaista joulua ja joulun odotusta toivoisin m...