Ison akvaarion elämää


Tämä 450- litrainen akvaario on nyt ollut tasan kolme kuukautta olohuoneessamme telkkarin paikalla. Siellä asustaa kuusi selkäuimarimonnia, 12 kirsikkatetraa, 27 kardinaalitetraa, kolme juovanuolimonnia sekä pieni helmirihmakalahaaremi ja hunajarihmakalapariskunta. 

Nyt vesi on jo kirkas, akvaario näyttää hyvältä, kun muistaa välillä putsata levät etulasilta.

Ei tämmöinen mitään tolkutonta vaivaa ja aikaa vaadi. Osittainen vedenvaihto parin viikon välein riittää, kun kalastoa on aika vähän. Sekin käy helposti pitkän letkun avulla ja kun meillä on täällä ihan tosi puhdas, käsittelemätön, kloorivapaa vesi, niin ei tarvitse edes vedenparannusainetta laittaa siihen vaihdettuun veteen.  Parin kuukauden välein sitten ulkosuodattimen putsaus. Ja tietysti kalojen ruokinta pari kertaa päivässä.

Hyvin ovat kalat voineet.  Ja niitä on kiva katsella. Nyt muutamassa kuukaudessa niihin on jo ennättänyt tutustua ja tietää vähän niiden tavoista ja persoonista.

En tiedä, mutta siltikin, vaikka nuo kalat ovat akvaariokaloiksi viljeltyjä, joskus tulee sellainen vähän syyllinen olo, kun katselee niitä, että siellä ne uivat olohuoneessa tuommoisessa purkissa. Mahtavatko olla onnellisia?

No, niitä eivät uhkaa petokalat,  eikä nälkä kurni vatsassa. Siinä mielessä niillä on turvattu elämä. Mutta miten riippuvaisia ne ovatkaan ihmisistä!




Keittiössämme on nyt myös akvaario, jossa on vielä moorapuiden hieman samentama, ruskehtava vesi. Sameus ja väri ei haittaa onneksi kaloja. Sinne laitettiin puolet vedestä jo perustamisvaiheessa ison akvaarion vettä ja huuhdeltiin pikkuakvaarion suodatin siellä, jotta nopeutettaisiin bakteeritoiminnan käynnistymistä. Toki myös lisäsin bakteerivalmistetta pullosta sinne. Siirsimme viikonloppuna sinne pikkuakvaarion kalat.  Hyvin ovat ottaneet sen kodikseen. Nyt pitää kuitenkin tehdä pientä vesitestausta, jottei pääse tulemaan yllätyksiä, vaan tietää heti alkaa vedenvaihtoon, jos bakteerit eivät vielä toimikaan tarpeeksi hyvin, jotta kalojen ulosteet muuttuisivat turvalliseen muotoon, nitraateiksi, kasvien lannoitteeksi.

Tässä vielä pari kuvaa keittiön vielä hiukan sameasta akvaariosta. Miljoonakalat siellä uivat sopuisasti ja virkeinä intiaaninsulkien ja pandamonnisten kanssa. Periaatteessa miljoonakalat vaativat kovempaa vettä, kuin esim. nuo monniset, mutta koska nuo miljoonakalat on kasvatettu monen sukupolven ajan hyvin pehmeässä vedessä, ne pärjäävät täällä mainiosti. 




 



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

”Leuhkapelti”

Vaunu ihanainen talviunille