Ryhtiliike

 En ole jaksanut pariin päivään kirjoittaa blogia, enkä ole jaksanut juuri mitään muutakaan. Tänään kuitenkin nousin ilmeisesti oikealla jalalla ylös sängystä. Päätin, että nyt en veivaa mielessäni ikäviä asioita ja kas kummaa, energiaa löytyy paljon enemmän. Aloitin viikkosiivouksen ja tein bataattikeiton ja nyt on niin hyvä mieli.

Ei sitä  voi pakottaa ottamaan itseään niskasta kiinni, mutta joskus se vain tapahtuu. Jonain päivänä sitä vain kyllästyy vetelehtimiseen ja murehtimiseen, päättää ruveta taas elämään ihan oikeaa elämää. Eivät ne murheet murehtimalla katoa minnekään, murehtiminen sen sijaan vie ilon ja voimat.  

Minulla on moni asia hyvin, kun keskityn ajattelemaan niitä. Minulla on viihtyisä koti, jossa saan olla rauhassa, ilman kiirettä. Minulla on luovuutta ja inspiraatiota tehdä käsitöitä, laittaa ruokaa, leipoa, minulla on ihana puoliso, jonka kanssa saan jakaa kaiken. Myös tämän sinänsä ikävän korona-ajan. Tänään saamme puolisoni lapset meille. Mehän olemme siinä mielessä jännä uusperhe, että minulla on jo kaksi lapsenlasta ja miehelläni oma nuorimmainen on vasta yhdeksänvuotias, vaikka mieheni on kyllä minua hiukan vanhempi. Lapset siis rikastuttavat arkea täällä aina silloin kun ovat meillä. 

Omaa lastani ja lapsenlapsiani minulla on valtavasti ikävä. He asuvat kaukana ja näemme siksi niin harvoin. Siinäkin kohtaa koetan ajatella, että ei se ikävä sillä kaikkoa, että ikävöin jatkuvalla syötöllä. Heillä on kaikki hyvin siellä. Mitäs minä murehtimaan heitäkään. Odotan kylläkin kovasti seuraavaa jälleennäkemistä, vaikka en tiedä milloin sen aika on.

Positiivisella ajattelulla on valtava voima. Sen huomaa vasta sitten, kun saa uuvuttavan, negatiivisen ajatuskierteen katkaistua. Sehän on selvää, että ei aina jaksa olla positiivinen, mutta että edes joskus havahtuu...herää huomaamaan ne hyvät asiat ympärillä ja kiittämään niistä. 

Tänään en pakota itseäni mihinkään. Teen asioita, jotka tuntuvat hyvältä. Haravoiminen voi olla sellaista puuhaa, kun on hyvä ulkoilusää. Samalla voisi suojata pensaat, leikkoa vadelmat, viedä kukkapurkit talvisäilöön, fiilistellä ulkona puutarhassa miettien, millaisena puutarha herää ensi keväänä. Tulppaanejakin olisi kiva istuttaa, mutta niitä ei nyt tähän hätään ole. 




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

”Leuhkapelti”

Ison akvaarion elämää

Pääsiäinen 2023