”Tää ystävyys ei raukene...”

-

 

Oli aika ”käteväemäntä”- olo, kun häärin keittiössä aamulla. Tiesin nimittäin saavani harvinaisen vieraan. Yritin loihtia kahvipöytään tarjottavaa niistä aineksista, mitä jääkaapissa sattui olemaan ja sainkin ykskaks aikaiseksi mustikkamuffinsseja, karpalokeksejä ja jauhelihapannarin. 

Kaikki oli keittiössä vielä iloisesti levällään, kun ovikello soi. Ystävä vuosien takaa saapui. Olemmehan toki viime aikoina nähneet muutaman kerran, mutta sitä ennen oli varmaan kahdenkymmenen vuoden tauko. Sitä taukoa ei muista olleenkaan, sillä niin hersyvää ja luontevaa on jutustelu ja niin tuttu ja turvallinen voi olla vain ystävä, jonka kanssa on historiaa, elettyä elämää takana.

Yläkoulussa olimme, kun tutustuimme. Nuoruuden vauhdikkaita vuosia elimme yhdessä ja silloin jos milloin ystävyys oli niitä elämän tärkeimpiä asioita. Paljon koimme yhdessä, yökyläilimme, pahanteossakin olimme aina yhdessä. Kerran tuli kotiin koulusta kirje. Meidät oli määrätty jälki-istuntoon. Syynä katolla kiipeily koulun illanvietossa. 

Emme me nyt kouluaikoja muistelleet. Puhuimme siitä, mitä elämässämme tällä hetkellä tapahtuu, mutta jotenkin mieli matkusti nuoruuteen takaisin ja jostain tuli pintaan kupliva ilo. Sellainen, mitä nykyään harvoin koen. 

Ystävä lähti oltuaan täällä ohikulkumatkalla vajaan pari tuntia. Siinä ajassa ehti kerrata kuulumiset ja päivittää nykytilanne, ihmetellä vähän maailman menoa yleisestikin. Totesimme olevamme edelleen hyvin perinteisesti kristilliseltä arvopohjalta asioita ajattelevia ja hyvä niin. Elämä muuttaa ihmistä aina johonkin suuntaan, mutta on asioita, jotka pysyvät. Ja ihmisiä jotka pysyvät. Kun tähän asti on ystävyys säilynyt, niin varmasti on niin kuin vanhassa partion leirinuotiolla lauletuissa laulussa: ”Tää ystävyys ei raukene, vaan kestää ainiaan. On suuri silloin riemumme, kun jälleen kohdataan...”

Muistoksi jäi kolme kaunista purkkia herkullista, ystävän itse tekemää hilloa ja hyvä mieli.



Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

”Leuhkapelti”

-
Kuva
 Heräsin tänään varttia vaille kuusi. Isäntä oli jo hereillä ja minäkin olin ihmeen pirteä. Keitin puuron ja varmistelin, että isännällä oli kaikki valmiina ja mukana. Hän oli nimittäin lähdössä kauas pohjoisen suuntaan ihan vain katsomaan vanhaa autoa, jotta kannattaisiko se ostaa omaan pihaan. Minä itse asiassa vähän yllytin, kun tiedän isännän viehtymyksen noihin vanhoihin amerikanrautoihin.  En minä vielä kymmenen vuotta sitten olisi yllyttänyt. Niihin aikoihin, kun rakkaan puolisoni tapasin, vajaa kymmenen vuotta sitten, suhtauduin jenkkiautoharrastajiin hyvin nihkeästi. Minulla oli se mielikuva, että he ovat ylpeitä paskiaisia, jotka leveilevät isoilla peltihirviöillään. Inhosin erityisesti sellaisia erityisen kookkaita autoa, jossa oli takana ”siivet”. Minua melkein kuvotti ajatus istua sellaisen auton kyydissä. Kuinka ollakaan, mies, jonka tapasin silloin vajaa kymmenen vuotta sitten, oli jenkkiautoharrastaja. Koska hän vaikutti muuten niin mukiinmenevältä, annoin hänelle mahdo
Lue lisää

Ison akvaarion elämää

-
Kuva
Tämä 450- litrainen akvaario on nyt ollut tasan kolme kuukautta olohuoneessamme telkkarin paikalla. Siellä asustaa kuusi selkäuimarimonnia, 12 kirsikkatetraa, 27 kardinaalitetraa, kolme juovanuolimonnia sekä pieni helmirihmakalahaaremi ja hunajarihmakalapariskunta.  Nyt vesi on jo kirkas, akvaario näyttää hyvältä, kun muistaa välillä putsata levät etulasilta. Ei tämmöinen mitään tolkutonta vaivaa ja aikaa vaadi. Osittainen vedenvaihto parin viikon välein riittää, kun kalastoa on aika vähän. Sekin käy helposti pitkän letkun avulla ja kun meillä on täällä ihan tosi puhdas, käsittelemätön, kloorivapaa vesi, niin ei tarvitse edes vedenparannusainetta laittaa siihen vaihdettuun veteen.  Parin kuukauden välein sitten ulkosuodattimen putsaus. Ja tietysti kalojen ruokinta pari kertaa päivässä. Hyvin ovat kalat voineet.  Ja niitä on kiva katsella. Nyt muutamassa kuukaudessa niihin on jo ennättänyt tutustua ja tietää vähän niiden tavoista ja persoonista. En tiedä, mutta siltikin, vaikka nuo kala
Lue lisää

Vaunu ihanainen talviunille

-
Kuva
 Tämä sininen munavaunu on jo nyt niin rakas, vaikka se ei ole ollut meillä vielä viikkoakaan. Tänään mieheni pesi vaunun ulkoa ja minä siivosin sisältä, vaikka se oli kyllä jo valmiiksikin siisti.  Pikkuinen sammakkoprinssi löytyi hyllyn päältä ja saa olla vaunumaskottina. Kun siivosin vaunua, se alkoi jo tuntumaan himpun verran omalta. En tiedä mikä siinä on, mutta minua viehättää aina kaikki käytetty, vanha, semmoinen jolla on jo ollut elämää. Sillä on ikään kuin tarina kerrottavana.  Voi toivottavasti tämä vaunu saa nyt meidän omistuksessamme hyvän elämän. Ja monta kivaa reissua.  Odotan niin kovasti ensi kesää, mutta nyt on vain pakko hyvästellä hetkeksi ja saatella vaunu puhtaana talviunille.   
Lue lisää