Älä pelkää pimeyttä!

. 

Joka vuosi tämä pimeän tulo yllättää. Niin vauhdilla syksy etenee, samoin kuin kevät silloin, kun sen aika on. Nyt mennään kuitenkin hyvää vauhtia kaamosta kohti. 

Tässäpä oma pieni tajunnanvirtaruno tähän ajanjaksoon:

 

Miksi suret mennyttä kesää?

Miksi haikeus valtaa mielesi 

aina syksyn tullen,

kun muuttolinnut 

matkaavat kauas 

ja mielesi 

jonnekin muualle?

Miksi valvot pimeässä yössä?

Mitä pelkäät?

Elämätöntä elämääkö?

päiviä, jotka pakenevat,

ilman että ehdit niihin tarttumaan.

Ikävääkö pelkäät,

niitä pahoja päiviä,

Joita ei jaksaisi kohdata? 

Älä niitä pelkää.

Valo ja pimeys,

ilo ja suru,

luottamus ja epävarmuus.

Sitä kaikkea elämä on

ja paljon muuta.

Ei voi maistella

pelkkiä päällisiä,

Kokonaan on syötävä.

Pala palalta,

ne karvaat ja kitkerätkin.

Ja jonain päivänä 

huomaat,

että ne pimeät päivät 

tarvittiin.

Niilläkin oli merkitys!