Ei aina mene kuin tanssien.... (kylppärirempan moninaisia vaiheita)

Meidän kylppäriremppa alkoi heinä-elokuun vaihteessa melko dramaattisesti, kun purettiin höyrysauna/ suihkukaappi vanhasta pesuhuoneesta tarkoituksena siirtää se remontin ajaksi pyykinpesuhuoneeseen väliaikaiseksi suihkuksi. 

Satuin tulemaan lenkiltäni kreivin aikaan. Isäntä seisoi kylpyhuoneessa suihkun lasiseinää pidellen ja huikkasi, josko tulisin apuun. Olin ovella, kun räjähti! Seinä hajosi kappaleiksi. Ihan pieniä lasinsiruja oli koko kylpyhuone täynnä, samoin takkahuoneen puoli. Kiljaisin, otin äkkiä harjan ja rikkalapion ja aloin raivata siipalleni reittiä lasinsirujen keskeltä. Olimme molemmat tietenkin paljain jaloin. 

Sen räjähdyksen aiheutti lasissa oleva jännite, niin me päättelimme, koska se ei käynyt mihinkään, vaan räjähti ihan itsestään käsiin.

Lasisotkun siivoamisessa oli melkoinen homma, samoin kuin kyhätä sinne pyykinpesuhuoneeseen uusi väliaikainen suihku. Alku oli siis tällainen. Nyt on kohta kolme kuukautta kulunut ja pikku hiljaa remontti on edennyt purkamis- ja pölyämisvaiheesta lastien levittämisten ja vesieristeiden teon kautta ihanaan laatoitusvaiheeseen. Mieheni on tehnyt itse ja veljensä kanssa saunaa, joka alkaa olla hyvässä vaiheessa sekin. Laatoittaja on mieheni tuttu, joka tekee näitä juttuja töikseen ja meillä sitten viikonloppuisin pikku hiljaa. Nyt alkaa jo tulla näkyvää jälkeä. Laatat on saumattukin jo. Viimeistelyä silikonilla vielä odotellaan ja tänään tulivat kaapistot. 

Vesimittarihässäkkä on juuri siinä nurkassa, johon tulee pari pystykaappia ja se onkin aiheuttanut päänvaivaa juuri tänään. Kun vesiputketkin pitäisi saada menemään kaapin sisältä. Kaapeissa oli kiskot koreille, mutta eihän se onnistu, kun pitää saada ne vesiputket menemään kaapeissa. On laitettava korien tilalle hyllyt, joihin saa tehtyä putkenmentävät reiät. Ja se vesimittari pitää saada mahtumaan kaappiin, joten toisen kaapin sisäkylkeenkin  on tehtävä reikä. 

Minulla on se vika, että en ymmärrä paljoakaan näistä rakennusteknisistä jutuista, mutta ymmärrän sen verran, että minua kiusaavat  asiat, jotka eivät suju ja haluan olla mukana keksimässä vaihtoehtoisia ratkaisuja. Nyt minua kuitenkin jännittää eniten, että saammeko kaapit paikoilleen ennen putkimiehen tuloa, ettei sitten tarvitse ihan alusta aloittaa ja putkityöt viivästyvät. Kolme kuukautta remontin keskellä elettyään alkaa jo kovasti kaivata ja odottaa sitä hetkeä, kun pääsee upouuteen saunaan ja suihkuun.

Mutta eiköhän tämä tästä pikku hiljaa. Ei niin kuin Strömsössä, vaan pikemminkin vaikeuksien kautta voittoon.  Sitten osaa kyllä arvostaa...kun vihdoin on valmista.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

”Leuhkapelti”

Ison akvaarion elämää

Vaunu ihanainen talviunille