Marraskuu (runo)

-

 Tulit taas,

marraskuu.

Veit puista lehdet,

ulkoa auringonvalon.

Veit pois myös

luonnon vehreän kauneuden,

lämpimät kesäpäivät

ja kuulaankauniin

syksyn ruskan.


Toit tullessasi sateen, 

viileän tuulen

ja niin pimeät illat. 


En tiedä, pidänkö sinusta,

marraskuu,

voinko kutsua 

ystäväkseni,

koska veit pois niin paljon

kaunista.


Mutta sitä valoa,

joka avaa sielun silmät

Ihmeitä näkemään

arjen tuoksinassa,

pimeän partaallakin,

sitä sinä et voi viedä.


Ehkä me tarvitsemme

sinutkin,

marraskuu,

tähän kesän ja talven 

rajamaille 

muistuttamaan siitä,

että elämässä on luovuttava

jostakin,

jotta olisi tilaa 

uuden tulla.


Ja että emme pitäisi

sitä pimeän jälkeen koittavaa,

pimeän voittavaa

valoa, lämpöä, uuden alkua

ja kasvun aikaa

itsestäänselvyytenä. 


- emmekä ihmeitä.



Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ison akvaarion elämää

-
Kuva
Tämä 450- litrainen akvaario on nyt ollut tasan kolme kuukautta olohuoneessamme telkkarin paikalla. Siellä asustaa kuusi selkäuimarimonnia, 12 kirsikkatetraa, 27 kardinaalitetraa, kolme juovanuolimonnia sekä pieni helmirihmakalahaaremi ja hunajarihmakalapariskunta.  Nyt vesi on jo kirkas, akvaario näyttää hyvältä, kun muistaa välillä putsata levät etulasilta. Ei tämmöinen mitään tolkutonta vaivaa ja aikaa vaadi. Osittainen vedenvaihto parin viikon välein riittää, kun kalastoa on aika vähän. Sekin käy helposti pitkän letkun avulla ja kun meillä on täällä ihan tosi puhdas, käsittelemätön, kloorivapaa vesi, niin ei tarvitse edes vedenparannusainetta laittaa siihen vaihdettuun veteen.  Parin kuukauden välein sitten ulkosuodattimen putsaus. Ja tietysti kalojen ruokinta pari kertaa päivässä. Hyvin ovat kalat voineet.  Ja niitä on kiva katsella. Nyt muutamassa kuukaudessa niihin on jo ennättänyt tutustua ja tietää vähän niiden tavoista ja persoonista. En tiedä, mutta siltikin, vaikka nuo kala
Lue lisää

”Leuhkapelti”

-
Kuva
 Heräsin tänään varttia vaille kuusi. Isäntä oli jo hereillä ja minäkin olin ihmeen pirteä. Keitin puuron ja varmistelin, että isännällä oli kaikki valmiina ja mukana. Hän oli nimittäin lähdössä kauas pohjoisen suuntaan ihan vain katsomaan vanhaa autoa, jotta kannattaisiko se ostaa omaan pihaan. Minä itse asiassa vähän yllytin, kun tiedän isännän viehtymyksen noihin vanhoihin amerikanrautoihin.  En minä vielä kymmenen vuotta sitten olisi yllyttänyt. Niihin aikoihin, kun rakkaan puolisoni tapasin, vajaa kymmenen vuotta sitten, suhtauduin jenkkiautoharrastajiin hyvin nihkeästi. Minulla oli se mielikuva, että he ovat ylpeitä paskiaisia, jotka leveilevät isoilla peltihirviöillään. Inhosin erityisesti sellaisia erityisen kookkaita autoa, jossa oli takana ”siivet”. Minua melkein kuvotti ajatus istua sellaisen auton kyydissä. Kuinka ollakaan, mies, jonka tapasin silloin vajaa kymmenen vuotta sitten, oli jenkkiautoharrastaja. Koska hän vaikutti muuten niin mukiinmenevältä, annoin hänelle mahdo
Lue lisää

Vaunu ihanainen talviunille

-
Kuva
 Tämä sininen munavaunu on jo nyt niin rakas, vaikka se ei ole ollut meillä vielä viikkoakaan. Tänään mieheni pesi vaunun ulkoa ja minä siivosin sisältä, vaikka se oli kyllä jo valmiiksikin siisti.  Pikkuinen sammakkoprinssi löytyi hyllyn päältä ja saa olla vaunumaskottina. Kun siivosin vaunua, se alkoi jo tuntumaan himpun verran omalta. En tiedä mikä siinä on, mutta minua viehättää aina kaikki käytetty, vanha, semmoinen jolla on jo ollut elämää. Sillä on ikään kuin tarina kerrottavana.  Voi toivottavasti tämä vaunu saa nyt meidän omistuksessamme hyvän elämän. Ja monta kivaa reissua.  Odotan niin kovasti ensi kesää, mutta nyt on vain pakko hyvästellä hetkeksi ja saatella vaunu puhtaana talviunille.   
Lue lisää