Näitä päiviä...

 Löhöän terassin sohvalla musiikkia kuunnellen. Voi miten nautin tästä terassista ja puutarhasta uudessa kodissamme. Kun muutimme tänne helmikuussa, kaikki oli lumen peitossa ja saatoimme vain arvailla, mitä täällä kasvaa. Nyt ihania yllätyksiä tulee jatkuvasti. Olen tunnistanut eri sovelluksilla puutarhan kasveja ja onhan täällä melkoinen runsaus niin köynnöstäviä villiviinejä, kärhöjä kuin perennapenkistä nousevia lajeja ja koristepensaita sekä hyötykasveja. Nyt jo voi nauttia raparperisadosta. Minttua kasvaa takapihalla puoli villinä. "Maailma on kaunis ja hyvä elää sille, jolla on aikaa ja tilaa unelmille - ja mielen vapaus", lauletaan juuri Spotifyn minulle arpomassa listassa.  Kuinka tämä laulu kuvaakaan olotilaani juuri nyt. Mikä parasta, kesä on vasta alkamassa. Mitä kaikkea onkaan lupa haaveilla ja odottaa tältä kesältä!  Oli aika, jolloin en jaksanut haaveilla mistään. Näin kaukaa katsottuna se taisi olla jokseenkin elämätöntä elämää. Vuosia olen onnekseni jo sa...

 Tämä blogi on jäänyt vähän unholaan, joten nyt pieni korjaus asiaan.  Olemme tässä välissä ennättäneet jo muuttaa uuteen kotiin, uudelle paikkakunnalle. Yli vuoden myimme omakotitaloa. Aika ei ole juuri nyt helpoin, mutta niin vain sitten yhtäkkiä ostaja ilmaantui ja kuin ihmeen kaupalla kohde, josta unelmoimme toisella paikkakunnalla, säilyi myös meitä odottamassa. Täällä nyt opetellaan elämää aivan uusissa kuvioissa. Tyytyväisiä olemme olleet. Nautin niin kodista, kuin uudesta kotikaupungista. Pikkuisen isommat ympyräthän täällä on, mutta kuitenkin tutut, koska emmehän me nyt kovin kauas silti muuttaneet. Ystävätkin löytävät tänne hyvin.  Näin elämä voi yhtäkkiä viedä aivan uusille poluille ja mikä sen ihanampaa silloin, kun kyse on positiivisesta muutoksesta.  Täällä uuden kodin keittiössä nyt siemailen aamukahvia ja mietin päivän kuvioita, joihin kuuluu ainakin wilhelmiina-keksien leipominen.  Aamu alkaa jo valjeta, vaikka kello on vasta hieman yli kuusi aa...