Näitä päiviä...

  Takapihallamme kasvaa minttua, joka nyt kukkii. Olipa sykähdyttävää, kun eilen menin takaovesta viemään pesemääni petarinsuojaa mattotelineelle kuivumaan. Minttupöheikön keskellä oli valtava kuhina! Kimalaiset ja perhoset pörräsivät ja lentelivät ja niitä oli niin paljon, että oli pakko ryhtyä kuvaamaan. En ole sellaista menoa ennen nähnyt. Olin jo tuominnut mintun - jos ei aivan hävitettäväksi, niin ainakin reilusti karsittavaksi. Se nimittäin vaikeuttaa pyykkinarulle ja raparperipuskille pääsyä.  Nyt pitää kuitenkin ottaa asia toiseen mietintään. Muutenkin on taas kiva katsella, mitä tämän meille uuden kodin puutarhassa näin loppukesästä tapahtuu. Onhan meille kaikki täällä uutta. Kirsikkasadon olen suurimmaksi osaksi jo korjannut. Säilöimme ne sokeri- alkoholiliemeen, eli jouluna saamme käyttää kirsikat vaikkapa leivontaan ja maistella kirsikkalikööriä sivutuotteena. Pallohortensia alkaa olla muhevan näköinen valkoisten kukkiensa kanssa. Tämä puutarha on näköjään luotu ta...

 Runo ihmisenä säilymisen vaikeudesta:   Ihmiseksi tänne olemme syntyneet,  ei enempää eikä vähempää. Niin paljon luulemme tietävämme, itsestämme, toisistamme, maailmasta. mutta oikeasti niin vajaata kaikki tieto. Me olemme muuttaneet maailmaa  ja maailma meitä, eikä aina pelkästään hyvään suuntaan. Pysyäksemme järjissämme  maailmassa, jossa elämme, on joskus otettava aivan askel taaksepäin, muisteltava asioita, joiden varaan rakensimme aikanaan kaiken sen, mikä sai olon turvalliseksi, mikä sai ajatuksen oikeasta, hyvästä.  Ja jos tämä aika onkin niitä vastaan, niin muista: ei mikään voi riistää meiltä arvoja ja asenteita, jotka tekevät meistä sen mitä  oikeasti olemme. Kun sinusta tuntuu,  että totuutta ja turvaa on vaikea löytää, muistele hetkeä, joka tuntui turvalliselta, ajattele niitä sanoja,  joissa totuuden kuulit. Etsi sitten niitä sieltä, missä nyt olet.  Usko, että ne ovat edelleen täällä. Sillä vaikka maailma muuttuu, ei ihmin...

Tänään retkeilimme mummolalomalaisten kanssa Oravapolulla. Oli sopiva sää pieneen, siis aivan pieneen patikkaretkeen.  Polun varrella oli tehtäviä. Muun muassa paljasjalkakävelyä ja puun hyvinpitelyä. Museossa oli ihania, vanhoja esineitä. Juri nyt tyttöset viettävät leppoisaa iltaa puutarhan majassa, jonka mieheni kyhäsi heille materiaalista, jonka aiomme kärrätä katopaikalle. Kyseessä on tiipiin muotoinen pieni maja, jonka seinät ovat vihreää suojapeitettä ja oviaukossa käyttämätön riippumatto. 😁 Siellä luetaan pikkusiskolle kirjaa. Tuuli puhaltaa, ilma on silti sopivan lämmin ja vihdoin saa nauttia kesäisestä säästä vesisateiden ja viileiden päivien jälkeen.  Virkkaan ruskeasta langasta puuvillaista tiskiliinaa istuen puutarhatuolissa lähellä tiipiitä. Mieli ja keho rauhoittuu tähän hetkeen. Ympäriltä kuuluu linnunlaulu ja isosiskon rauhallinen ääni kun hän jaksaa lukea Harry Potteria siskolleen.  Niin sopuisat sisarukset. Rakkaat.  Puutarhassa kukkii nyt huikean...

 Löhöän terassin sohvalla musiikkia kuunnellen. Voi miten nautin tästä terassista ja puutarhasta uudessa kodissamme. Kun muutimme tänne helmikuussa, kaikki oli lumen peitossa ja saatoimme vain arvailla, mitä täällä kasvaa. Nyt ihania yllätyksiä tulee jatkuvasti. Olen tunnistanut eri sovelluksilla puutarhan kasveja ja onhan täällä melkoinen runsaus niin köynnöstäviä villiviinejä, kärhöjä kuin perennapenkistä nousevia lajeja ja koristepensaita sekä hyötykasveja. Nyt jo voi nauttia raparperisadosta. Minttua kasvaa takapihalla puoli villinä. "Maailma on kaunis ja hyvä elää sille, jolla on aikaa ja tilaa unelmille - ja mielen vapaus", lauletaan juuri Spotifyn minulle arpomassa listassa.  Kuinka tämä laulu kuvaakaan olotilaani juuri nyt. Mikä parasta, kesä on vasta alkamassa. Mitä kaikkea onkaan lupa haaveilla ja odottaa tältä kesältä!  Oli aika, jolloin en jaksanut haaveilla mistään. Näin kaukaa katsottuna se taisi olla jokseenkin elämätöntä elämää. Vuosia olen onnekseni jo sa...

 Tämä blogi on jäänyt vähän unholaan, joten nyt pieni korjaus asiaan.  Olemme tässä välissä ennättäneet jo muuttaa uuteen kotiin, uudelle paikkakunnalle. Yli vuoden myimme omakotitaloa. Aika ei ole juuri nyt helpoin, mutta niin vain sitten yhtäkkiä ostaja ilmaantui ja kuin ihmeen kaupalla kohde, josta unelmoimme toisella paikkakunnalla, säilyi myös meitä odottamassa. Täällä nyt opetellaan elämää aivan uusissa kuvioissa. Tyytyväisiä olemme olleet. Nautin niin kodista, kuin uudesta kotikaupungista. Pikkuisen isommat ympyräthän täällä on, mutta kuitenkin tutut, koska emmehän me nyt kovin kauas silti muuttaneet. Ystävätkin löytävät tänne hyvin.  Näin elämä voi yhtäkkiä viedä aivan uusille poluille ja mikä sen ihanampaa silloin, kun kyse on positiivisesta muutoksesta.  Täällä uuden kodin keittiössä nyt siemailen aamukahvia ja mietin päivän kuvioita, joihin kuuluu ainakin wilhelmiina-keksien leipominen.  Aamu alkaa jo valjeta, vaikka kello on vasta hieman yli kuusi aa...