Osaanko vielä unelmoida?

-

Uutta vuotta piirretään eteeni ja en osaa vielä yhtään kuvitella, miltä se näyttää. Enkö osaa enää unelmoida? Olenko muuttumassa realistiksi? Totuushan on, varsin ikävä totuus, että mennyt vuosi on opettanut sen, että ei kannata suunnitella mitään, kun se ei kuitenkaan toteudu. 

En minä ulkomaanmatkoista ainakaan enää haaveile. En lähitulevaisuudessa. Mutta unelmia on oltava, että jaksaa. Onko nyt alettava unelmoida niistä asioista, jotka ennen olivat itsestäänselvyyksiä?

Ehkä minä sittenkin osaan vielä haaveilla. Sillä sieluni silmin näen itseni ihmisjoukossa, musiikin ja iloisen ilmapiirin ympäröimänä. Olenkohan mielikuvissani Kaustisen kansanmusiikkifestareilla? Toinen mielikuva on se, että kotimme on täynnä ihmisiä. Istumme vieri vieressä olohuoneessa ja laulamme. Olisiko meillä ne kotiseurat, joista olen kauan haaveillut. 

Ja vaikka hiljaisuutta ja hiljaiseloa riittää, haaveilen yhä matkustavani johonkin ihanaan paikkaan, jossa saisin viettää hyvän ystävän seurassa jonkinlaista hiljaisuuden retriittiä. Ilman puhelinta, tv: tä ja tietokonetta. 

Ja pieniä reissuja kesällä.  Niistä haaveilen. Suomessa on niin monta kolkkaa, johon matkustaa. Meidän häämatkakin on vielä tekemättä, vaikka häistä on jo kaksi ja puoli vuotta. Meidän oli tarkoitus lähteä Madeiralle. Jostain syystä halusimme lykätä matkan keväälle 2020. No sen nyt kaikki voivat arvata, miten kävi. Eipä uskalla vieläkään varata ulkomaanmatkaa ja totta puhuen ei minua enää niin kiehdokaan ulkomaanmatkailu. Olenhan saanut elämäni aikana matkustaa. Olen nähnyt Israelin, Kreikan, Espanjan, Rooman. En minä enempää kaipaakaan. Olen kiintynyt kotimaahani ja haluan kiertää nyt kaikki sen kolkat, kunhan edes täällä uskaltaa matkustaa. 

Mutta tämä hetki on ahdas. On sopeuduttava siihen, että kotoilua tämä elämä on tänäkin vuonna. Rokotteet saadaan hitaalla aikataululla. Maskit ovat varmaankin ihmisten kasvoilla koko tämänkin vuoden. Ei palata normaaliin vielä. 

Mutta jonain päivänä tämä on ohi. Ja vaikka tähän hiljaiseloon on jo alkanut tottua, niin kuitenkin minä elän sisimmässäni jo sitä aikaa, kun maailma saa vapautensa takaisin. Vaikka sitä vapautta tulee pitkään varjostamaan pelko: Mitä jos tämä toistuu?





Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

”Leuhkapelti”

-
Kuva
 Heräsin tänään varttia vaille kuusi. Isäntä oli jo hereillä ja minäkin olin ihmeen pirteä. Keitin puuron ja varmistelin, että isännällä oli kaikki valmiina ja mukana. Hän oli nimittäin lähdössä kauas pohjoisen suuntaan ihan vain katsomaan vanhaa autoa, jotta kannattaisiko se ostaa omaan pihaan. Minä itse asiassa vähän yllytin, kun tiedän isännän viehtymyksen noihin vanhoihin amerikanrautoihin.  En minä vielä kymmenen vuotta sitten olisi yllyttänyt. Niihin aikoihin, kun rakkaan puolisoni tapasin, vajaa kymmenen vuotta sitten, suhtauduin jenkkiautoharrastajiin hyvin nihkeästi. Minulla oli se mielikuva, että he ovat ylpeitä paskiaisia, jotka leveilevät isoilla peltihirviöillään. Inhosin erityisesti sellaisia erityisen kookkaita autoa, jossa oli takana ”siivet”. Minua melkein kuvotti ajatus istua sellaisen auton kyydissä. Kuinka ollakaan, mies, jonka tapasin silloin vajaa kymmenen vuotta sitten, oli jenkkiautoharrastaja. Koska hän vaikutti muuten niin mukiinmenevältä, annoin hänelle mahdo
Lue lisää

Ison akvaarion elämää

-
Kuva
Tämä 450- litrainen akvaario on nyt ollut tasan kolme kuukautta olohuoneessamme telkkarin paikalla. Siellä asustaa kuusi selkäuimarimonnia, 12 kirsikkatetraa, 27 kardinaalitetraa, kolme juovanuolimonnia sekä pieni helmirihmakalahaaremi ja hunajarihmakalapariskunta.  Nyt vesi on jo kirkas, akvaario näyttää hyvältä, kun muistaa välillä putsata levät etulasilta. Ei tämmöinen mitään tolkutonta vaivaa ja aikaa vaadi. Osittainen vedenvaihto parin viikon välein riittää, kun kalastoa on aika vähän. Sekin käy helposti pitkän letkun avulla ja kun meillä on täällä ihan tosi puhdas, käsittelemätön, kloorivapaa vesi, niin ei tarvitse edes vedenparannusainetta laittaa siihen vaihdettuun veteen.  Parin kuukauden välein sitten ulkosuodattimen putsaus. Ja tietysti kalojen ruokinta pari kertaa päivässä. Hyvin ovat kalat voineet.  Ja niitä on kiva katsella. Nyt muutamassa kuukaudessa niihin on jo ennättänyt tutustua ja tietää vähän niiden tavoista ja persoonista. En tiedä, mutta siltikin, vaikka nuo kala
Lue lisää

Vaunu ihanainen talviunille

-
Kuva
 Tämä sininen munavaunu on jo nyt niin rakas, vaikka se ei ole ollut meillä vielä viikkoakaan. Tänään mieheni pesi vaunun ulkoa ja minä siivosin sisältä, vaikka se oli kyllä jo valmiiksikin siisti.  Pikkuinen sammakkoprinssi löytyi hyllyn päältä ja saa olla vaunumaskottina. Kun siivosin vaunua, se alkoi jo tuntumaan himpun verran omalta. En tiedä mikä siinä on, mutta minua viehättää aina kaikki käytetty, vanha, semmoinen jolla on jo ollut elämää. Sillä on ikään kuin tarina kerrottavana.  Voi toivottavasti tämä vaunu saa nyt meidän omistuksessamme hyvän elämän. Ja monta kivaa reissua.  Odotan niin kovasti ensi kesää, mutta nyt on vain pakko hyvästellä hetkeksi ja saatella vaunu puhtaana talviunille.   
Lue lisää